Exo 4 | FinSTLK2017 | STEP | Mooses vastasi ja sanoi: "Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: ' Herra ei ole sinulle ilmestynyt.'"

Exodus 4

Mooses palaa Egyptiin

1 Mooses vastasi ja sanoi: "Katso, he eivät usko minua eivätkä kuule minua, vaan sanovat: 'Herra ei ole sinulle ilmestynyt.'"

2 Herra sanoi hänelle: "Mikä sinulla on kädessäsi?" Hän vastasi: "Sauva."

3 Hän sanoi: "Heitä se maahan." Hän heitti sen maahan. Se muuttui käärmeeksi, ja Mooses pakeni sitä.

4 Mutta Herra sanoi Moosekselle: "Ojenna kätesi ja tartu sen pyrstöön." Hän ojensi kätensä ja tarttui siihen, ja se muuttui sauvaksi hänen kädessään.

5 "Siitä he uskovat, että Herra, heidän isiensä Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, on sinulle ilmestynyt."

6 Herra sanoi vielä hänelle: "Pistä kätesi poveesi." Hän pisti kätensä poveensa. Kun hän veti sen ulos, niin, katso, hänen kätensä oli spitaalista ^{▼▼ Spitaali ei ole Raamatussa joka kohdassa lepraa, koska sitä voi olla myös kuolleessa materiaalissa.} valkoinen kuin lumi.

7 Sitten hän sanoi: "Pistä kätesi takaisin poveesi." Hän pisti kätensä takaisin poveensa. Kun hän veti sen ulos povestaan, katso, se oli taas niin kuin hänen muukin ihonsa.

8 Herra sanoi: "Jos he eivät usko sinua eivätkä tottele ensimmäistä tunnustekoa, he uskovat toisen tunnusteon. 9 Mutta jos he eivät usko näitäkään kahta tunnustekoa eivätkä kuule sinua, niin ota vettä Niilistä ja kaada kuivalle maalle, niin vesi, jonka virrasta otat, muuttuu vereksi kuivalla maalla."

10 Mooses sanoi Herralle: "Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies. En ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi. Sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli."

11 Herra sanoi hänelle: "Kuka on antanut ihmiselle suun, tai kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö minä, Herra? 12 Mene siis nyt, minä olen suusi apuna ja opetan sinulle, mitä sinun on puhuttava."

13 Mutta hän sanoi: "Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!"

Herra antaa Aaronin Moosekselle avuksi

14 Herra vihastui Moosekseen ja sanoi: "Eikö sinulla ole veljesi Aaron, leeviläinen? Tiedän, että hän osaa puhua. Katso, hän tuleekin sinua vastaan. Kun hän näkee sinut, hän iloitsee sydämestään. 15 Puhu hänelle ja pane sanat hänen suuhunsa. Minä olen sinun suusi apuna ja hänen suunsa apuna ja opetan teille, mitä teidän on tehtävä. 16 Hän on puhuva puolestasi kansalle. Hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä jumalana. 17 Ota käteesi tämä sauva, jolla teet tunnusteot."

18 Niin Mooses tuli takaisin appensa Jetron luo ja sanoi hänelle: "Anna minun mennä takaisin veljieni luo Egyptiin katsomaan, ovatko he vielä elossa." Jetro sanoi Moosekselle: "Mene rauhassa."

19 Herra sanoi Moosekselle Midianissa: "Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki ne, jotka väijyivät henkeäsi, ovat kuolleet."

20 Mooses otti vaimonsa ja poikansa ja pani heidät aasin selkään ja palasi Egyptin maahan. Mooses otti käteensä Jumalan sauvan. 21 Herra sanoi Moosekselle: "Kun tulet takaisin Egyptiin, katso, että teet faraon edessä kaikki ne ihmeet, jotka minä olen pannut käteesi. Mutta minä paadutan hänen sydämensä, niin ettei hän päästä kansaa. 22 Sano faraolle: 'Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani. 23 Sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, katso, minä tapan esikoispoikasi.'"

24 Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra kohtasi hänet ja yritti surmata hänet. 25 Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Mooseksen jalkoja ja sanoi: "Sinä olet minun veriylkäni."

26 Herra jätti hänet rauhaan. Sippora sanoi: "Veriylkä ympärileikkauksen kautta."

27 Herra sanoi Aaronille: "Mene Moosesta vastaan erämaahan." Hän meni ja kohtasi hänet Jumalan vuorella ja suuteli häntä. 28 Mooses kertoi Aaronille kaikki, mitä Herra oli puhunut lähettäessään hänet, ja kaikki ne tunnusteot, jotka hän oli käskenyt hänen tehdä. 29 Mooses ja Aaron menivät ja kokosivat kaikki israelilaisten vanhimmat. 30 Aaron puhui kaikki, mitä Herra oli Moosekselle sanonut, ja Mooses teki tunnusteot kansan silmien edessä, 31 ja kansa uskoi. Kun he kuulivat, että Herra oli pitänyt huolta israelilaisista ja nähnyt heidän kurjuutensa, he kumartuivat maahan ja rukoilivat.